Colmar oli kertakaikkisen viehättävä paikka, kaupunki kuin karkki. Päivät kuluivat katuja tallaamalla ja vain ihastelemalla kaikkea kauneutta. Hotellivalintakin osui nappiin: majailin kanaalin varrella La Marechal -hotellin ylimmän kerroksen kattohuoneistossa, josta näkymät kanaalille olivat upeat, ja aamulla sai herätä pulujen kujerrukseen. Paljon olen idyllisiä paikkoja kolunnut, ihastellut vanhojen rakennusten kauneutta ties missä, mutta nyt taisi löytyä ultimaalisen kauneuden tyyssija. Colmar hurmasi minut totaalisesti.
Colmarin jälkeen seuraava etappi, Strasbourg, tuntui jotenkin vaisulta. Kaunis ja siisti kaupunki, mutta ei mitään mitä en olisi ennen nähnyt: menee samaan kategoriaan vaikkapa Prahan ja Krakovan kanssa. Historiallinen ydinkeskusta on kanaalin ympäröimä saari, Grande Íle. Kanaalin ylittävät sillat olivat kauniita kuvauskohteita. Vilkas ranskalainen fiilis, paljon kahviloita ja ravintoloita joissa saa maksaa itsensä kipeäksi.
Tähän itsensä kipeäksi maksamiseen ovat kyllästyneet ilmeisesti myös paikalliset. Tämä selvisi kun tein päiväretken paikallisbussilla Saksan puolelle rajakaupunki Kehliin. Matka kesti vaivaiset 15 minuuttia ja maksoi alle 2 euroa. Busseja kulkee rajan yli parinkymmenen minuutin välein, ja määränpäässä odottaa Saksan halpa hintataso: porukka matkasi Kehliin valtavan isojen matkalaukkujen ja pyörillä kulkevien vetopakaasien kanssa tavaraa hakemaan. Osa näytti olevan matkalla päivittäisiä ruokaostoksia tekemään. Kehlissä ei varsinaisesti ole mitään nähtävää, ainoa yllyke matkustaa sinne on reilusti Ranskaa halvempi hintataso. Itsekin päätin hyödyntää tilannetta: lähdenkin seuraavalle etapille Kehlin rautatieasemalta enkä Strasbourgista - säästö junalipun hinnassa n. 25 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti